Kaksplus.fi

Ne epäonnistuneet asukuvat

30. joulukuuta 2017

Mä usein kuulen: "Vitsit Milla, kun sä aina onnistut kuvissa!" Pyörittelen kommenteille silmiäni, koska eihän asia näin ole, sillä useiden kuvien joukostahan mä valitsen edustavimmat. Koska te ootte tottuneet näkemään täällä niitä edustavampia kuvia, ajattelin nurkan takana olevan uudenvuoden kunniaksi tuoda hieman naurua elämäänne. 

Olen aina silloin tällöin muistanut siirtää säilöön epäonnistuneita kuvia. Nyt ajattelin jakaa niitä teille. Nämä voidaan jakaa kahteen kategoriaan:
1) tilannekomiikat
2) "Poseeraaminen väsyttää, pakko päästellä höyryjä!"

Ehkä osaatkin tunnistaa, kumpaan kategoriaan alla olevat kuvat asettuvat! ;)




"I know I'm FAB!"  //  "Hello there gorgeous!"
Psst... Edellisiä epäonnistuneita löydät täältä ja täältä!

Helppo lapsi - saako sen sanoa ääneen?

28. joulukuuta 2017

Meillä on helppo lapsi. Siinä se on. Mä sanoin sen TAAS ääneen. Kehuskelenko mä?

Noel on 99% ajasta iloinen, nauravainen, joustava ja tyytyväinen. Hän on aina syönyt hyvin ja nukkunut pääsääntöisesti rauhallisesti. Hän on ollut terve, kehittynyt tasaisesti ja kasvanut keskikäyrällä. Tiheän imun vaiheet kestivät puoli päivää, eikä hampaiden tuloa yleensä edes huomaa. Ainoa selvästi näkynyt vaihe oli vuoden tienoilla ikäkaudelle tyypillinen yöllinen levottomuus, joka kesti pari viikkoa. Noel viihtyy itsekseen leikkien, eikä läheskään aina tarvitse viihdyttäjää. Hän ei itke kuin äärimmäistä väsymystä tai nälkää. Hän on sopeutuvainen, rauhallinen, tyytyväinen ja aurinkoinen. Äidin oma aurinko.


Mä tunnen usein huonoa omatuntoa siitä, että kerron toisille äideille, että Noel käyttäytyi tosi hienosti ja oli kuin unelma. Esimerkiksi vähän aikaa sitten kun otettiin asukuvia ulkona auton läheisyydessä, Noel istui itsekseen aivan tyytyväisenä autossa sen 10-15 minuuttia, jotka kuvien ottamiseen meni. Tunsin tietenkin ylpeyttä asiasta, koska hän viihtyi niin hyvin itsekseen sen pienen hetken! Kun kerroin ylpeyden tunteistani ja kuvailin tapahtuneen äitiystävilleni Whatsappissa, mulle tuli heti huono omatunto. Mä ajattelin välittömästi, että nyt nuo muut äidit ajattelevat, että mä taas kehuskelen sillä, että mulla on helppo ja tyytyväinen lapsi. Asiahan ei kuitenkaan missään nimessä niin ole, enkä väitä, että he välttämättä OIKEASTI ajattelisivat mun kehuskelevan, mutta väistämättäkin suomalainen vaatimattomuus nostaa tällaisessa tilanteessa päätään. Jotenkin sitä ajattelee, ettei ole oikeutta kertoa tällaisista onnistumisen hetkistä, kun muutenkin arki on niin paljon helpompaa kuin monilla muilla äideillä. Sama tilanne käy, jos mulla on jotain valittamista: kirjoitan viestin, minkä jälkeen pysähdyn miettimään, että onko mulla oikeus valittaa. 

PUMPULISSA KASVANEET VANHEMMAT. Tällaisen lausahduksen heitin ilmoille Instastoryssani hetkenä, jolloin musta tuntui taas, ettei mulla ole oikeutta valittaa. Kerroin, että nukuttaminen on Noelin kuumeen takia ollut tosi haastavaa. Ennen niin helppo ja nopea "Jätän nukkumaan ja hän nukahtaa itsekseen viidessä minuutissa" -operaatio on tällä viikolla vienyt aikaa yli puolituntia ja vaatinut useita sylittelyjä, silittelyjä ja rauhoitteluja. Mä tiedostan, että monelle puolikin tuntia olisi erävoitto. Onko mulla siis oikeutta avautua nukuttamisongelmista, kun jollakulla on asiat varmasti huonommin? Ajatteleeko tämä toinen äiti pahaa? Loukkaanko minä häntä tahtomattani? 

Mä ajattelen, että jokaisella meistä on se oma "normaali". Joskus asiat menevät huonommin tai paremmin, mutta kaikilla meillä on oikeus sekä iloita että valittaa/avautua/turhautua/harmitella, jos siltä tuntuu. Ollaan onnellisia toistemme onnesta, iloitaan yhdessä onnistumisista, kuunnellaan toisiamme huonoina hetkinä, ollaan tukena ja ymmärretään, vaikkei aivan ymmärrettäisikään, mikä toista muka voisi tilanteessa harmittaa. Jotenkin tuntuu, että äitiyden myötä saa melkeinpä velvoitteen tuomita etenkin toisia äitejä ja heidän päätöksiään. Kyky ymmärtää muita ihmisiä ja erityisesti äitejä vaikuttaa yhtäkkiä katoavan! Kukaan meistä ei voi tietää, mitä toisessa perheessä tapahtuu, mitä toinen äiti käy läpi tai minkälaisia asioita on sinun mielestäsi huonon päätöksen taustalla. Voiko kukaan oikeasti tietää tarpeeksi tuomitakseen toisen?! Äitiys on maailman haastavin tehtävä, josta selviytymisessä on vertaistuki avainasemassa.



Vaikka mun arkeni onkin helpompaa kuin monien toisten äitien, mäkin kaipaan ympärilleni ihmisiä, joille saan valittaa silloin, kun sattuu olemaan huonompi päivä. Onneksi mulla onkin sellaisia ihania ihmisiä ympärilläni, jotka myötäelävät tuomitsematta tai vähättelemättä, vaikka ovatkin itse ehkä hankalammassa tilanteessa. Toivottavasti sullakin on sellaisia aarteita tukiverkostossasi!

Jouluaatto ekaa kertaa meillä - uhka vai mahdollisuus?

25. joulukuuta 2017

Niin se vaan eilen koitti, nopeammin kuin osasinkaan arvata! Jouluaatto nimittäin. Tuntuu aina yhtä oudolta, että päivä johon valmistaudut ainakin kuukauden etukäteen, on yhtäkkiä vaan ohi. Siitä jää aina tyhjä olo. 

Tyhjä olo jotenkin korostuu tänä vuonna, kun blogijoulukalenterinikin on yhtäkkiä loppu! Mä kuulisin mielelläni palautetta siitä, joten jos sulla on jotakin sanottavaa siitä, arvostaisin, jos kirjoittaisit palautteesi kommenttikenttään. Mikäli ensi vuonna päädyn tekemään taas kalenterin, osaan sitten toteuttaa sen vielä paremmin. ;) 

Aatto sujui tosi rauhallisesti ja rennosti. Nikke heräsi Noelin kanssa riisipuurolle, joten mä sain nukkua klo 9 asti eli siihen, kun Noelkin halusi aloittaa päivän kunnolla ja heräsi aamu-unilta. Tulin poikani kanssa olkkariin, laitettiin Joulupukin kuumalinja päälle ja aloitettiin leikkimään ja lukemaan kirjoja. Noel on edelleen aivan älytön lukutoukka! Hän voisi lukea kokoajan. Uskallaan väittää, että me luetaan hänelle vähintään 20-30 kirjaa/kertaa päivittäin.

Kymmenen aikoihin käytiin sitten herättämässä Nikke, jotta saatiin jouluvalmistelut käynnistettyä. Lounaan jälkeen, kun Noel meni päiväunille, me aloitettiin touhut: Nikke kuorrutti kinkun, viimeisteli rosollin, minä laitoin itseni valmiiksi ja tein näitä rommipalloja meille illaksi. 


Mä olinkin jo kertonut jouluperinteistämme kertovassa postauksessa, että tänä vuonna juhlimmekin joulua eri tavalla kuin koskaan aiemmin: pienellä porukalla meidän luona. Kahden aikoihin meidän jouluvieraamme saapuivatkin juhlimaan kanssamme. Ukki (mun isä), Nea-täti ja Mumma (Niken äiti) viihdyttivät Noelia mielellään meidän valmistellessa joulupöytää. Pikkutonttu oli tyytyväinen, kun oli paljon ihmisiä ympärillä, joille sai esitellä kaikkia uusia opittuja taitoja! 

Oltiin etukäteen sovittu, että kootaan joulupöytä nyyttärimeiningillä; mun isäni esimerkiksi tekee maailman parasta lanttulaatikkoa, joten pyysin häntä tuomaan sitä. Lanttulaatikon lisäksi meidän joulupöydästämme löytyi peruna-, porkkana- ja punajuuri-aurajuustolaatikkoa, kinkkua, lämminsavulohta ja piparjuurikastiketta, joulupastaa, lihakastiketta, herkkuperunoita, herneitä, rosollia ja sen kastiketta sekä itsetehtyjä karjalanpiirakoita (Itse tein ekaa kertaa!). Alkujuomana nautimme Niken tekemää glögiä. Jälkiruoaksi oli luumurahkaa, rommipalloja, suklaata ja maustekakkua. 


Noel sai ensimmäistä kertaa maistella jouluruokia. Kokosin hänen lautaselleen vähän peruna-, porkkana- ja lanttulaatikkoa, rosollin porkkanoita, joulupastaa, lämminsavulohta ja pienen siivun kinkkua. Noelin ruokahalu on ollut vähän kadoksissa viime päivinä, mutta tämän aterian hän popsi onnessaan suihinsa! Mua välillä oikein naurattaa meidän kulinaristilapsemme. :D 

Aattoaterian jälkeen Noel meni päiväunille. Niiltä herättyään hän oli jotenkin kummallisen väsähtänyt. Yleensä hän on samantien aivan pirtsakka, vaikka herättäisimme hänet kesken unien. Eilen hän ei meinannut millään saada pidettyä silmiään auki, olisi halunnut olla vain sylissäni ja vaikutti kipuisalta. Päätinkin siis antaa särkylääkettä, joka oli selvästi oikea päätös, koska 10 minuuttia lääkkeen jälkeen, Noel oli aivan oma itsensä. Lahjojen avaaminen meni harmillisesti Noelilta vähän ohi, mutta se ei onneksi estänyt uusilla leluilla leikkimistä. 

Loppuillasta Noel veti omaa showtaan! Hän oli niin rohkealla tuulella, että otti jouluaaton kunniaksi ensimmäiset askeleensa! Ensin hän näytti, miten rohkeasti uskaltaa seistä ilman tukea. Tarjotessani luumurahkaa hänelle, oli houkutus ilmeisen suuri, koska pikkutyyppi lähti muutaman askeleen kävellen luokseni. Vitsit, miten ylpeä sitä voikaan omasta lapsestaan olla! En usko, että enää menee kovinkaan montaa viikkoa, että Noel kävelee. 

Behind the scenes
"Sulla on, Milla, huulipunaa hampaissa!"  //  "No, ota pois sitten!"  //  "Millä muka?!"  //  "Sormella tietty!"  //  "HYIYÖK!"
Tänään meidän piti mennä äitini luokse juhlimaan joulua toiseen kertaan, mutta äiti onkin kolmatta päivää kuumeessa, joten joulun juhliminen siirtyy. Toisaalta ihan hyvä, että tämän päivän juhliminen siirtyy, koska näyttää siltä, että Noeliin on iskenyt enterorokko. Hän oli siis viime viikolla keskiviikon ja torstain kevyessä kuumeessa (38 astetta enintään), vatsa oli aivan löysällä, eikä ruokakaan maistunut. Tänään Nikke huomasi, että poika on kauttaaltaan pienessä näppylässä. Puolenpäivän aikoihin hän alkoi tuntua tosi kuumalta, ja hänen lämpönsä nousikin kuumeeksi alle tunnissa. Mä kysyin muilta äideiltä tunnistamisapua näpyille, jolloin enterorokko heitettiin ilmoille. Oirekuvan perusteella se sopisi kyllä hyvin Noelin oireisiin, koska hänen jalkapohjissaan ja kämmenissään näyttää olevan haaleita, punaisia jälkiä. Jos tämä enteroksi paljastuu, toivottavasti päästään helpolla! 

Sellainen oli meidän jouluaattomme! Mä olen niin iloinen, että kaikki tuntuivat viihtyvän meillä ja ruoka maistui hyvin. Tänä vuonna muistin onneksi pyytää siskoani nappaamaan meistä perhepotretin. Viime jouluna sellaista ei harmillisesti muistettu ottaa, mutta tästä vuodesta lähtien voisin yrittää muistaa joka joulu! Näistä jää niin kivoja muistoja! 

Miten sulla sujui joulu? Onko sullakin nyt tyhjä olo vai oletko helpottunut, että joulu on seuraavan kerran vasta vuoden päästä? ;)  

24. LUUKKU: HYVÄÄ JOULUA!

24. joulukuuta 2017




Tänään uskallan paljastaa joulukortin, jonka lähetimme tänä vuonna läheisillemme. Voin kertoa, että tämä yksi ja AINOA onnistunut valokuva oli täysi vahinko. Noel ei pysynyt hetkeäkään paikoillaan! Yritin lahjoa häntä Talk-muruilla, mutta sekään ei toiminut. Nähdessäni kuvan koneelta ajattelin ensin, että: "Äh, noi Talk-murut näkyy taustalla!", kunnes tajusin, että nehän on ihan kuin poronpapanoita. Pienien sattumien kautta saatiin siis aivan ihana kuva joulukorttia varten. 

Tämän kuvan myötä haluan toivottaa juuri sinulle:

  IHANAA JOULUA! ♡ OLKOON JOULUSI RAUHALLINEN, RIEMUISA  
  JA TÄYNNÄ LÄMPÖÄ JA RAKKAUTTA!  

23. LUUKKU: ROCKAA JOULUNA

23. joulukuuta 2017


Nikke halusi kantaa kortensa kekoon mun blogijoulukalenteriini listaamalla suosikkinsa rock-joululaulujen joukosta. Jos siis ne perinteiset "radiorenkutukset" alkavat jo kyllästyttämään, kokeile löytyisikö alta sulle uusi lemppari!

P.S. Huomenna se vihdoin koittaa... JOULUAATTO! Ihanaa!














22. LUUKKU: JOULUN AAKKOSET

22. joulukuuta 2017




Vielä pari päivää aikaa fiilistellä joulua, ihanaa! 

Curiouser&Curiouser blogin Noora oli listannut blogiinsa omat joulun aakkosensa, ja koska postausidea oli mielestäni ihana, päätin matkia! ;) Mä tykkään tehdä erilaisia listauksia ja haasteita, joten mun oli tartuttava tähän aakkostusideaan heti nähdessäni sen. Viime heinäkuussa kokosin muuten Äitiyden aakkoset, jos tämän tyyppiset listaukset sattuvat kiinnostamaan sinua. 

A ntamisen ilo - Lahjoja on ihanampi antaa kuin saada!

B logijoulukalenteri - Tänä vuonna ensimmäistä kertaa ikinä, huh! Kaikki postaukset löytyvät muuten Joulukalenteri-tagin alta. 

C hristmas - (Baby please come home) -kappale Michael Bublén esittämänä soi yllättävän usein mun päässäni joulunaikaan. 

D isney - Jokaiseen jouluun kuuluu Disney-leffat! Ja kuten tässä postauksessa kirjoitin, aloitin uuden perinteen hankkimalla joka joulu Noelille uuden Disney-aiheisen kuusenkoristeen. 

E nnakkovalmistelut - Osan jouluun kuuluvaa jännitystä luo se, miten pitkään sitä valmistellaan; joulukalenteri, lahjapohdinnat ja -hankinnat, menun suunnittelu... 


F ilmit - Kun jouluaatto alkaa olla lopuillaan, on aika siirtyä sohvalle pötköttelemään uudessa yöpuvussa suklaarasia kainalossa ja laittaa pyörimään joku elokuva. Mun lemppari jouluelokuvat löydät muuten täältä

G lögi - Ainoa ja oikea joulunajan juoma

H iljainen aamu -  Mä tykkään aattoaamuisin laittaa kellon soimaan ja herätä aikaisin katsomaan Joulupukin kuumaalinjaa. Silloin yleensä on ollut aivan hiljaista, kaikki muut ovat nukkuneet. Saan fiilistellä jouluaattoa pienen hetken omassa unenpöpperöisessä rauhassani.  

I lo - ja riemu! Joulu on etenkin lasten juhla, eikä ole montaa asiaa, joka olisi tarttuvampaa kuin lasten ilo ja riemu joulun aikaan.

J oulupukki - Ehdottoman iso osa joulua! Mä kirjoitinkin muutama päivä sitten postauksen siitä, uskotaanko meidän perheessä joulupukkiin. Minkä luulet vastauksen olevan? ;) Joulupukin kuumalinja kuuluu myös meidän jouluaattoon joka vuosi.

K uusi - Tänä vuonna hankittiin ensimmäinen ikioma joulukuusemme. Hitsit, että se on upea, kurkkaa vaikka täältä! Noel on antanut kuusen olla  rauhassa, mikä on yllättänyt meidät molemmat.

L uumurahka - Jouluaaton paras jälkkäri ehdottomasti! Kurkkaa resepti täältä


M uona - eli ruoka. Jouluruoat ovat niiiiiiin herkullisia - ainakin kun niitä saa vain kerran tai kaksi vuodessa. ;)

N oel - Noël tarkoittaa ranskaksi joulua ja on mun rakkaan lapseni nimi. Poikani on syy siihen, miksi hullaannuin tänä jouluna TÄYSIN. Nikke nimesi mut jouluhulluksi...  

O nnellisuus - Jouluaattona mun oloni on AINA onnellinen. 

P erhe - Joulun ydin on mun mielestäni yhdessäolo perheen kesken.

Q Jaiks, en keksi!

R osolli - Mun ehdoton lempparini jouluruoista! 

S uklaa - Tätä ei varmaan tarvitse kenellekään perustella? :D

T ekemättömyys - Jokaisen tulisi muistaa laiskotella, rentoutua ja hidastaa elämäntahtia jouluna.


U lkoilu - Kuten tässä Lapsuuteni joulut -postauksessa kirjoitin, meillä oli usein tapana lähteä aattona ulos etsimään joulupukkia. Harmillisesti juuri sillä aikaa pukki oli käynyt tuomassa lahjat. 

V alot - Talvivalot (a.k.a. jouluvalot) ovat upeita pimeyden keskellä! Musta on ihana kuljeskella ulkona ja ihailla muiden talvivaloja.

W alking in the air - eli Lumiukko-elokuvan tunnari. Mun on jokavuosi PAKKO katsoa kyseinen pätkä TV:stä. Osaan (tai ainakin osasin vielä pari vuotta sitten) soittaa kyseisen kappaleen pianolla. Olin aika fiiliksissä siitä! :D

X Jaiks, en keksi!

Y öpuku - Joulu ei tunnu samalta, jos paketista ei kuoriudu upouutta yöpukua. Osasitkin ehkä odottaa tätä, jos luit mun vinkkini siihen, mistä löytyy joulun ihanimmat yöpuvut. ;)

Z Jaiks, en keksi!

Å Jaiks, en keksi!

Ä iti - Äiti on aina ollut meillä joulun pääjärjestäjänä - kiitos äiti! Tästä lähtien taitaa olla mun tehtäväni järjestää meidän pienelle perheelle ihana jouluaatto.

Ö verit - Suklaaöverit, ruokaöverit, lahjaöverit... Jouluun kuuluu yltäkylläisyys monessa muodossa!

21. LUUKKU: SUKLAAPALLOT - TAKUUVARMA MENESTYS MAKEAN YSTÄVÄLLE

21. joulukuuta 2017


Niken sisko teki "anoppini" syntymäpäivänä näitä överimakeita suklaapalloja. Mä RAKASTUIN niihin, joten halusin jakaa teille reseptin. Varoituksen sanan: nämä on OIKEASTI överimakeita. Mä en tunne käsitettä liian makea, mutta näitä en pysty syömään muutamaa enempää. Tässä siis resepti ei niin kuvauksellisille, mutta niin herkullisille suklaapalleroille:



 ÖVERIMAKEAT SUKLAAPALLOT 

30g voita
400g kondensoitua maitoa 
40g kaakaojauhetta 
suklaanonparelleja

Sulata voi miedolla lämmöllä. Lisää joukkoon kondensoitu maito ja kaakaojauhe. Sekoittele miedolla lämmöllä, kunnes massa muistuttaa rakenteeltaan paksua kinuskia; vedä lastalla massan poikki ja jos eri puolet valuvat hitaasti toisiaan kohti, on massa valmista.

Kaada voidellulle lautaselle ja laita jääkaappiin pariksi tunniksi.

Pyörittele palloiksi ja kieritä suklaanonparelleissa.

Vinkki: nämä kannattaa säilyttää jääkaapissa, koska massa pehmenee huoneenlämmössä. Tsekkaa myös nämä

20. LUUKKU: TEE HYVÄÄ!

20. joulukuuta 2017



Jouluun kuuluu tärkeänä osana antamisen ilo. Joku samanlaisen huumorintajun omaava ehkä nyt kikattelee siellä. :D Lähimmäisen muistaminen kuuluu jouluun. Mä olen miettinyt keinoja, joilla voisin ilahduttaa lähimmäistäni, kuten naapuria tai postinjakajaa. Vinkit opettajan muistamiseen kokosinkin jo tähän postaukseen

 HERKKUJA RAPPUKÄYTÄVÄÄN  - Mä olen suunnitellut ostavani kääreellisiä suklaakonvehteja ja laittavani niitä rappukäytävään tarjolle joulutervehdyksen kera. Suunnittelen myös laittavani oveemme pienen suklaatervehdyksen postinjakajallemme.

 TEE NAAPURIN LUMITYÖT  - Kukapa ei ilahtuisi siitä, jos kotiin tullessa joku olisikin tehnyt lumityöt puolestasi! 

 TARJOUDU HOITAMAAN NAAPURIN LAPSIA  - Kaikilla ei ole tukiverkkoa ympärillään, joten sillä, että otat naapurin lapset luoksesi muutamaksi tunniksi, saattaa olla isompi merkitys naapurillesi kuin arvaatkaan. 

 YLLÄTÄ YKSINÄINEN KUKALLA  - Olet ehkä huomannut, että naapurustossasi asuu yksinäinen ihminen. Ilahduta häntä esimerkiksi joulukukalla tai itseleivotuilla pipareilla!

 PIENET ARJENOSOITUKSET  - Pidä ovea auki, hymyile ja tervehdi, auta kantamaan painava kassi... Pieniä juttuja, joilla on iso merkitys! 

 PYSÄHDY JA KESKUSTELE  - Höpöttelyhetket tuntemattomien kanssa saattavat olla monien yksinäisten (vanhusten) ainoat ihmiskontaktit päivän aikana. Vaikka se höpöttely tuntuisi itsestä kuinka ärsyttävältä tahansa, astu toisen saappaisiin ja anna hetki aikaasi. 

Kaikkia näitähän olisi kiva ja jopa toivottavaa toteuttaa ympäri vuoden. :) Onko sulla lisää ideoita? Miten ajattelit muistaa lähimmäistäsi tänä jouluna?  

Noel viime jouluna noin puolentoista kuukauden ikäisenä




19. LUUKKU: USKOTAANKO MEILLÄ JOULUPUKKIIN?

19. joulukuuta 2017



Joulupukki - lapsen harhaanjohtamista vai osa joulun taikaa

Mä itse olen ehdottomasti jälkimmäisen kannalla. Lasten elämysmaailmaan kuuluvat vahvasti leikki, sadut ja tarinat, elämyksellisyys ja kokemuksellisuus. Mä näen Joulupukin, tontut ja Korvatunturin osana niitä. Musta on aina tuntunut kummalliselta ne otsikot, joissa sanotaan, että on haitallista valehdella lapselle Joulupukista. Se johtaa kuulemma siihen, että lapsen luottamus vanhempia kohtaan heikentyy. Mä pidän tuota jotenkin tosi outona ajatuksena... Voi olla, että lapsi hetkellisesti pettyy, mutta en usko sen vaikuttavan hänen luottamukseensa vanhempiaan kohtaan. Ennemmin uskon, että lapsi tuntee ylpeyttä siitä, että on saanut vanhempansa kiinni Joulupukki-leikistä. Ja puhun nimenomaan leikistä, koska sellaisena mä näen Joulupukin.

Muistan joskus lukeneeni, että noin ekaluokkalaisena lapsi alkaa kyseenalaistamaan Joulupukin olemassaoloa. Se tapahtuu samoihin aikoihin, kun lapsi muutenkin oppii erottamaan toisistaan todellisuuden ja fantasian. Mä vierastan ajatusta, että lapselle varta vasten kerrottaisiin, ettei Joulupukkia ole olemassa. Mun mielestä se pitäisi tehdä lapsen ehdoilla sitten, kun lapsi itse alkaa kyseenalaistamaan ja kysymään asiaan liittyviä kysymyksiä. Joku koulussa ehkä saattaa julistaa, ettei joulupukkia ole olemassa, minkä seurauksena lapsi alkaa joko kyseenalaistamaan tai väittää vastaan varmana. Tässäkin asiassa on siis hyvä edetä lapsen ehdoilla. Voi esimerkiksi valmiiden vastausten sijaan kysyä lapselta: "Mitä SINÄ ajattelet asiasta?", ja keskustella lapsentasoisesti asiasta.

Mä muistelen omasta lapsuudestani, että meille on aina puhuttu Joulupukista ja tontuista. Pukki on myös toisinaan vieraillut meidän luona aattona. Kun ollaan kyseenalaistettu useiden pukkien olemassaolo, meille on selitetty, että ne on apupukkeja, koska yksi Joulupukki ei mitenkään ehtisi moneen paikkaan samaanaikaan. Tässä tosin täytyy myöntää, että mä oon pitänyt Joulupukin kuumanlinjan Pukkia aitona. Kun mulle selvisi, että hän onkin näyttelijä, mulla oli petetty olo! :D Mutta en muista, että olisin kokenut huijatuksi tulemisen tunnetta omien vanhempieni kohdalla. En tosin kyllä muista myöskään, että koska olisin lakannut uskomasta Joulupukkiin. Ehkä mussa on edelleen pieni murunen, joka uskoo Joulupukin olemassaoloon... True until proven false? ;) 

Me aivan satavarmasti tullaan puhumaan Noelille Joulupukista. Tonttuja meille onkin jo muuttanut, kuten ehkä huomasitkin tästä postauksesta. Mitä joulu olisi lapselle, jos ei olisi Joulupukki-leikkiä? Jos vanhempi ei muistuttaisi kauniimmasta käytöksestä, koska tontut kurkkivat ikkunoista?  Pelkkiä lahjoja ja outoja ruokia? Varmasti lahjat pelkästään olisivat lapselle mieluisa juttu, mutta mä uskon, että se tärkein, jouluntaika, jäisi puuttumaan. Vastauksena siis otsikon kysymykseen: kyllä, meillä uskotaan Joulupukkiin.  Entäs teillä?

Kuvassa Nikke ja eno-joulupukki vuonna 1991



K-BEAUTY, olen hullaantunut sinuun!

18. joulukuuta 2017

Korealainen kosmetiikka ei ollut mulle aiemmin yhtään tuttua. Satuin yksi päivä katsomaan Eleven-nettikaupan liveä Instagramissa. Siinä esiteltiin korealaisia ihonhoitotuotteita. Korealaiseen ihonhoitoon kuuluu kymmenen (10!!!) eri vaihetta: öljypohjainen puhdistus, vesipohjainen puhdistus, kuorinta, kasvovesi, hoitoneste, seerumi, kangasnaamio, silmänympärysvoide, kosteusvoide ja aurinkosuoja tai yönaamio.

Mun iltarutiineihin on parin vuoden ajan kuulunut Dermalogican puhdistusöljy, jonka jälkeen olen vielä käyttänyt vesiliukoista puhdistusainetta. Kaksoispuhdistus oli siis mulle ennestään tuttu ja mieluinen iltarutiini! Kasvovesi, seerumi, silmänympärysvoide, päivä- ja yövoide ovat olleet myös vuosia päivittäisessä käytössäni ja kasvojen kuorinnan olen tehnyt aina kerran tai kaksi viikossa. Sinällään tuossa korealaisessa ihonhoidossa ei siis ole kovin montaa uutta vaihetta mulle, mutta uusien hyvien ihonhoitotuotteiden löytäminen kiinnostaa aina - varsinkin kun nuo Dermalogican tuotteet eivät hinnaltaan oikein sovi kotiäidin kukkarolle.

Instaliven inspiroimana menin siis tutkimaan nettikaupan valikoimaa. Tilasin sieltä muistaakseni kymmenen tuotetta, jotka maksoivat -15%-alennuksen jälkeen yhteensä hiukan yli satasen eli tuotteiden hintakin on oikein kohtuullinen. Mä olen tässä kuukauden verran testaillut osaa tuotteista ja olen kyllä aivan myyty! Halusin esitellä teille uudet suosikkini.

 HOLIKA HOLIKA - ALL KILL CLEANSING OIL BALM - ÖLJYPOHJAINEN PUHDISTUS  
Tämä tuote on mun mielestäni parempi kuin Dermalogican puhdistusöljy. Kaikki meikki liukenee iholla nopeammin ja tuote peseytyy iholta paremmin. Puhdistusöljy on sorbettimaisessa, kiinteähkössä muodossa, joka sulaa iholle heti, kun sitä lähtee levittämään. Tää tuoksuukin aivan ihanalta! Hintaa putsarilla on 14,40€, joten se on paljon edullisempi kuin Dermalogican öljy, joka muistaakseni maksaa noin 50€. 

 MISSHA - SUPER AQUA REFRESHING CLEANSING FOAM - VESIPOHJAINEN PUHDISTUS 
Jos kaipaat tehokasta putsaria, jonka jälkeen iho jää natisevan puhtaaksi, löysit tuotteesi! Putsari on voidemaista, mutta vaahdottuu veden kanssa. Mä oon tykännyt tästä tosi paljon! Alkuun vierastin natisevan puhdasta ihoa, mutta sitten huomasin, ettei ihoa yhtään kiristä, vaikka usein ihon natisevaksi jättävien tuotteiden jälkeen kiristää.  (Hinta: 15,80€)



 HOLIKA HOLIKA - 3 SECONDS STARTER HYALURONIC ACID - HOITONESTE 
Mä halusin löytää jonkun tosi kosteuttavan tuotteen, jonka avulla saisin taltutettua mun ihoni pintakuivuuden. Hyaluronihappohan on ihon kosteuspitoisuuden kannalta avainasemassa. Mä oon aika varma, että tällä tuotteella on ollut suurin merkitys siinä, että pintakuivuus tuntuu lähteneen pois! Mä taputtelen tätä kasvoveden jälkeen aamuin ja illoin iholleni, iltaisin laitan reilummin kuin aamulla. Kun hoitoneste on imeytynyt, laitan päivävoiteen tai yönaamion. Lämmin suositus siis kosteusköyhälle iholle! (Hinta: 14,40€)

 HOLIKA HOLIKA - HONEY SLEEPING PACK ACEROLA - YÖNAAMIO 
Tämän yönaamion taika piilee nimen mukaisesti hunajassa. Yönaamio tuntuu iholla paksummalta kuin käyttämäni yövoiteet ja tuoksuu hunajaisen hurmaavalta. Aamulla mun ihoni näyttää tasaisen väriseltä ja tuntuu kosteutetulta ja hyvinvoivalta. Mä en ensikokeilulta ihastunut tähän, mutta nyt tilaisin ehdottomasti toisenkin purkin! (Hinta: 13,80€)



Onko korealainen ihonhoito sulle tuttua? Oletko löytänyt uusia lemppareitasi K-Beauty-tuotteista? 

18. LUUKKU: LUUMURAHKA - MEIDÄN PERHEEN AATTOHERKKU



Koska jouluun kuuluu ehdottomasti hyvä ruoka, halusin jakaa teille mun ikilempparini, jota ilman joulu ei tunnu joululta. Meillä on AINA päätetty jouluillallinen luumurahkaan. Siis AINA. Yksinkertaisista raaka-aineista saa helposti älyttömän herkullisen ja joulunmakuisen jälkkärin. Jos luumurahka ei vielä ole sulle tuttu, rohkaisen sua kokeilemaan sitä tänä jouluna. 

Äiti on ollut joka vuosi luumurahkavastaavana, eikä tarkkaa ohjetta ole, mutta suurinpiirtein näin se on joka vuosi tehty:

 LUUMURAHKA 

2dl kuohukermaa
1 prk maitorahkaa
150-200g luumuhilloa (Maun mukaan!)
1tl vaniljasokeria
sokeria (Maun mukaan!)

Vatkaa kerma. Sekoita joukkoon rahka, vaniljasokeri ja luumuhillo. Maistele ja lisää tarvittaessa sokeria.

Psst... Kurkkaa resepti australialaiseen jouluherkkuun!


KOHTI JOULUA - 17. LUUKKU: MEIDÄN PERHEEN JOULUPERINTEET

17. joulukuuta 2017



"Kohti joulua" on Kaksplussan blogiverkostolaisten oma joulukalenteri, jonka matkassa pääset jouluiseen tunnelmaan. Bloggaajat ovat mukana joulun odotuksessa ja julkaisevat jouluaiheisia postauksia vaihtelevilla aiheilla jokaisena päivänä aina jouluaattoon asti. Laita tonttulakki päähän, ota kuppi kuumaa glögiä ja inspiroidu siitä miten valmistella joulua yhdessä lapsen kanssa, löydä ideoita omaperäisiin itsetehtyihin lahjoihin ja herkullisiin resepteihin tai vain nauti ja fiilistele joulua meidän kanssaEilen Kohti joulua -postauksen kirjoitti Heidi, joka kertoi joulunajan leipomisperinteistään 

Tänä vuonna me juhlitaan joulua eri tavalla kuin ikinä. Kerroinkin jo tässä Lapsuuteni joulut -postauksessa, että meidän molempien perheissä on tapahtunut isoja muutoksia, joiden vuoksi koko joulu menee uusiksi. Mä oon noin vuoden verran stressannut sitä, miten saadaan joulu sujumaan ja ennen kaikkea sitä, miten mä saisin luotua Noelille yhtä ihanan joulun kuin mulla on etenkin lapsuudessani ollut. Miten mä saisin jatkettua mulle tärkeitä perinteitä samalle luoden uusia, meidän oman pienen perheemme perinteitä? Mun mielestäni perinteet ovat iso osa joulua ja sen tunnelman luojia. 

Koska mä tykkään suunnitella asioita etukäteen, olen jo miettinyt perinteitä, joiden haluan jatkuvan ja joiden toivon tulevan osaksi meidän tulevia joulujamme. 

 TONTTUJEN TÄYTTÄMÄ JOULUKALENTERI 
Mun vanhempani tekivät meille joulukalenteritaulun, joka täyttyi joulukuun ensimmäistä päivää edeltävänä yönä pienillä tontun jättämillä numeroiduilla paketeilla. Tämä sama joulukalenteritaulu on nyt meidän kodissamme. Tänä vuonna se ei tosin täyttynyt paketeilla, mutta ensi vuonna täyttyy aivan varmasti! (Joulukalenteritaulu näkyy tässä postauksessa.)

 YKSI LAHJA KUUSEN ALLA 
Meitä odotti joka aattoaamu yksi lahja kuusen alla. Pakettia avatessani alkoi heti tuntua jouluaatolta. Vatsanpohjassa kutkutti edessä oleva jännittävä päivä! Mä aion varmaankin tulevaisuudessa valita Noelille kuusen alle paketin, josta löytyy jotakin tekemistä, jotta aatto sujuisi sutjakammin.

 JOULUPUKIN KUUMALINJA 
Mikään ei starttaa aattoa yhtä ihanasti kuin Joulupukin kuumalinja! Mä katson edelleen sitä, koska se vaan yksinkertaisesti kuuluu jouluun. Joulupukille soittavat lapset on niiiiin symppiksiä! 

 RIISIPUURO 
Joulupukin kuumalinja pyöri aina taustalla syödessämme riisipuroa kanelin ja sokerin kera. Riisipuuroon oli tietysti piilotettu manteli, ja sen löytäjää odotti palkinto. 

 LUUMURAHKA 
Siis ah, luumurahka on ehkä parasta ikinä - ainakin, kun sitä syö kerran vuoteen. Luumurahka on ollut meidän jouluaterian jälkiruoka varmaankin aina. Äiti muistelee joka vuosi joulua, jolloin mun veljeni suostui syömään ainoastaan luumurahkaa ja rosollia... SEKAISIN.

 PUNATULKKU MUUTTAA JOULUKUUSEEN 
Nikke ei juurikaan ole puhunut itselleen tärkeistä jouluperinteistä, mutta tämä punatulkku-perinne tuntuu olevan hänelle tosi tärkeä. Niken lapsuudenkodissa on siis ollut punatulkku-koriste, jolle hän ja hänen siskonsa ovat rakentaneet kuuseen pesän. Tämä perinne tulee jatkumaan meilläkin heti, kun vaan löydetään jostain sopiva punatulkku! Ostin meille ensihätään kultaisen lintuparin, joka tuuraa punatulkkua siihen asti, että sellainen löydetään. (Idea linnunpesästä näkyy myös eilisessä luukussa.)

 JOULUPUKKI 
Mun lapsuudessani joulupukki joko kävi kylässä tai me lähdettiin etsimään pukkia ulkoa, jonka aikana pukki oli käynyt tuomassa lahjat. Todisteena oli lumiset jalanjäljet eteisessä. ;)

 LAPSELLE JOKA VUOSI OMA DISNEY-KUUSENKORISTE 
Mä keksin jo viime jouluna, että haluan ostaa Noelille joka vuosi uuden Disney-aiheisen kuusenkoristeen. Ne toivottavasti säilyvät niin kauan, että hän saa ripustaa ne oman kodin kuuseensa. 

 TONTTUOVI 
Tonttuovi taitaa olla tämän joulun kovin juttu. Mä ihastuin sen ideaan heti kuullessani siitä. Aion ehdottomasti ensi vuonna laittaa sellaisen meille. Tonttuovessa yhdistyy ihanasti leikki, jouluntaika ja jännitys. Aivan mahtava keksintö!

Miettikää, ensi viikolla tähän aikaan vietetään jouluaattoa! Ihan hullua, miten nopeasti joulukuu on tähän mennessä kulunut. Hieman alkaa mullakin jo vatsanpohjassa tuntua jouluntaika... Huomenna muuten Kohti joulua -postauksesta vastaa Elämä on herkkua! -blogin Niina.


16. LUUKKU: MEIDÄN KOTI JOULUPUVUSSA

16. joulukuuta 2017

Kuudennessa luukussa kirjoitinkin siitä, miten hankalaa on löytää oma tyyli joulusisustamiseen, kun ei ole koskaan aiemmin pukenut kotiaan jouluun. Mä en siis koskaan aikaisemmin aikuisiällä ole ollut innostunut joulusisustamisesta! Ainoat omistamani joulukoristeet olivat lähinnä muutama ikkunaan ripustettava talvivalo ja kynttelikkö. Siinä se. No, sanomattakin selvää on siis se, että tänä vuonna olen joutunut hankkimaan lähes kaikki meidän joulukoristeemme. Ollaan pyritty ostamaan edullisia juttuja, mutta silti kauhistuttaa laskea yhteen summa, joka ollaan käytetty joulukoristeisiin. Suunnitelmissamme on hamstrata joulun jälkeisistä alennusmyynneistä lisää tulevia vuosia varten. 

Me käytiin tänään (eli 15.12.) hankkimassa joulukuusi! Nikke sai valita kuusen. Hänen valitsemansa on aika muhkean iso ja upea yksilö. Itse olisin valinnut jonkun pienemmän, vaikka onhan tuo tosi näyttävä! Hiukan jännitti, että onko meillä tarpeeksi kuusenkoristeita hankittuna... Onneksi huoleni oli turha, sillä saatiin me näillä nykyisillä oikein näyttävät koristelut aikaiseksi! Mun tekisi tosin vielä mieli hankkia lisää mustavalkoisia koristeitä sekä joitakin muita kuin palloja. En taida kuitenkaan raaskia, joten jään odottelemaan niitä alennusmyyntejä. Osaako joku muuten sanoa, tulevatko joulukoristeet alennukseen Stockmannilla? Siellä on ehdottomasti laajin ja kaunein valikoima!

Meille on muuttanut muutama tonttu: Joulutonttu, Tonttu Harmaahapsi, Polka-tonttu sekä tonttu Herttainen. Noel osaa jo kysyttäessä etsiä katseellaan Harmaahapsin sekä Joulutontun. Tänä vuonna kaikki tontut asustavat olohuoneessamme, mutta tulevina vuosina ne varmasti asettuvat muuallekin asuntoon. Tonttujen lisäksi olen tuonut joulua kotiimme upean paperitähden, uusien koristetyynypäällisten sekä mun lapsuudestani lähtöisin olevan joulukalenteritaulun avulla. 

Halusin kuvata teille olohuoneemme joulupuvussaan, mutta kuvien ottaminen jäi viime tippaan mun sairasteluni vuoksi. Kuusi piti hakea jo aiemmin viikolla, muttei saatu aikaiseksi. Nyt se kuitenkin koristaa meidän olohuonettamme. Toivottavasti joulun tunnelma välittyy näiden hämärässä otettujen kuvien myötä. Hiukan muuten jännittää, mitä Noel aamulla tuumaa nähdessään joulukuusen...








15. LUUKKU: NÄIN SELVIÄT JOULUSTA

15. joulukuuta 2017

 1. Älä kasaa itsellesi turhia paineita.  Mieti, mikä OIKEASTI on joulun kannalta tärkeää. Kaiken ei tarvitse olla täydellistä, vähempikin riittää. Onko mukavampaa viettää joulua verenpaine katossa ja suoni otsassa pullottaen muille kiukutellen vai rennolla ja iloisella mielellä? Luultavasti kukaan toinen ei vaadi joululta yhtä paljon kuin sinä. Yritä siis olla asettamatta itsellesi paineita toissijaisista asioista. 

 2. Pohtikaa jouluperinteitänne uudestaan.  Mitkä perinteistä tuntuvat työläiltä ja pakkopullalta? Mitkä taas ovat rakkaita, tärkeitä ja mieluisia? Noudatatteko jotain perinnettä vain tavasta? Rikkokaa rajoja ja tehkää joulustanne juuri teidän näköinen. Silloin luultavasti turhia stressinaiheitakin jää pois. 

 3. Delegoi.  Ohjaa askareita muille, pyydä apua ja ota apua vastaan. Jaa askareita myös lapsillesi. Sinun ei tarvitse järjestää joulua yksin, koska luultavasti et sitä juhlikaan yksin. Sinulla myös on oikeus ja velvollisuus nauttia ja rentoutua jouluna.    

 4. Ole itsekäs.  Jos haluaisit viettää joulun ja/tai pyhät kotona, mutta koet paineita sukuloimisesta, ole itsekäs! Joulunajan tärkein tehtävä on levätä ja nauttia joulun rauhasta ja tunnelmasta. 

 5. Ota lapsista mallia.  Joulu on lastenjuhla! He osaavat usein löytää joulun ytimen: ilon, jännityksen, taianomaisuuden ja riemun. Rentoudu ja heittäydy mukaan lasten intoon.  

 Mitä muita vinkkejä keksit? Miten itse selviät joulusta? 

TYYLI: Munakoisoa mustalla

14. joulukuuta 2017

Tänään on ollut jotenkin ärsyttävä päivä. Oon kolmatta päivää aivan flunssassa. Kuumetta ei kuulu, mutta olo on tosi kehno, kurkku älyttömän kipeä ja nenää saa olla niistämässä melkein kokoajan. Toinen ärsytyksen aihe on, ettei ehdittykään tänään jouluostoksille, koska oltiin niin hitaita lähtijöitä. Huomenna onneksi ehtii, koska silloin Nikelläkään ei ole illasta mitään ohjelmaa. Hän tosin on yön töissä, joten haluaa varmasti aamusta nukkua. Eipä me kyllä muutenkaan olla kovin aamuihmisiä, joten tuskin oltais päästy aamusta liikkeelle. Pakko kuitenkin huomenna tsempata, että päästäis edes ennen puoltapäivää liikkeelle! 

Vaikka mä olinkin ärhäkällä tuulella, asukuvat jostain syystä onnistuivat, mitä en kyllä olis uskonut flunssaisen naaman ja ärsyttävän päivän takia! Me oltiin yllättäen tosi nopeasti valmiita. 

Mä en oikeasti kestä meidän poikaa: hän oli koko sen about kymmenen minuuttia autossa aivan tyytyväisenä meitä odottaen. Otettiin kuvat auton takana niin, että hänellä oli näköyhteys jompaankumpaan meistä. En silti olisi uskonut, että hän viihtyisi YKSIN autossa! Tällaiset hetket saavat meidät yhä uudelleen olemaan kiitollisia ja ihmettelemään sitä, miten tyytyväinen luonne Noel on. 

Mä oon viimeisen viikon asunut tuossa mustassa neulemekossa. Se on mun uusin ostokseni Monkilta. Mekko oli alennuksessa puoleen hintaan, mahtava löytö siis! Yleensä mua ahdistaa kaikki yläosat, joissa kaulus nousee kaulalle asti, mutta tässä jostain syystä ei. Varmaan johtuu siitä, ettei kaula-aukko ole yhtään kireä, sillä se on joustinneuleena neulottu. Mekon materiaalikin on aivan ihanan pehmeää viskoosia (mikäli muistan oikein). Mä oon siis niin onnellinen tästä mekosta! Edellisessä asupostauksessani kuulutinkin toisen luottoneuleen perään, ja nyt voin ilokseni todeta, että sellainen on löytynyt. #materialismionni ;)




Takki, neulemekko & vyö / Monki     Huivi / Lindex     Kengät / Aldo

Tuon vyön tilasin muuten myös Monkilta. Mä olen jo pitkään halunnut boheemihenkisen vyön! Käytän paljon mekkoja, joita tykkään kuroa vyöllä vyötäröltä. Testasin muuten tuota vyötä myös A-linjaisen hameen ja löysähkön t-paidan kaverina ja hyvin toimi niinkin. Hiukan pelottaa, että jääkö vyö isoksi, sillä jouduin ostamaan L-koon, koska M-koot olivat loppu. Nytkin joudun jo laittamaan sen kiinni kireimpään reikään. Saahan tuohon toki tehtyä uusia reikiä tarvittaessa, mutta sitten tuo pää jää rumasti roikkumaan. No, se on sen ajan murhe!

Nyt on siirryttävä pois näpyttelemästä, koska Noel pitää älämölöä vieressäni huomion toivossa. Turha toivo yrittää tehdä hommia koneella pojan ollessa hereillä. Yleensä se ei onnistu, koska tietokone on hänen mielestään niin älyttömän kiinnostava vempele. Tiedätte varmaan mistä puhun! :D Onneksi ehdin näpytellä suurimman osan Noelin nukkuessa päiväunia.

Palaillaan taas! Ja niin, pitäkää peukkuja, että päästään huomenna ajoissa liikkeelle, nimimerkillä: Vain yksi joululahja hankittuna.

14. LUUKKU: JOULUN USKONNOLLISUUS - MITEN SE NÄKYY MEILLÄ?


Kumpikaan meistä, Nikke tai minä, ei ole kasvanut kovin uskonnollisessa perheessä. Me molemmat kyllä kuulutaan evankelisluterilaiseen kirkkoon, mutta se ei ole näkynyt juurikaan meidän arjessa lapsena tai nyt aikuisenakaan. Koska me suomalaiset olemme taustaltamme kristinuskoinen kansa, on joulu yleisesti liitetty Raamatun kertomukseen Jeesuksen syntymästä. Mulle se on kuitenkin ollut aina enemmän tonttujen ja joulupukin aikaa. 

Mun lapsuudessani ainoat selvästi uskonnolliset perinteet joulunaikaan olivat seimikoristeen esillelaitto sekä jouluevankeliumin lukeminen ennen jouluateriaa. Joululauluja olemme jonkin verran kuunnelleet ja niistähän yllättävän moni on enemmän tai vähemmän hengellisiä. Toki meillä on ollut myös tähti kuusen latvassa (joka siis käsittääkseni viittaa tähteen, joka ohjasi tietäjät seimen luo). sekä muita tällaisia huomaamattomampia viittauksia kristinuskon jouluun, mutta kovin vahvasti meidän uskontomme ei ole ollut läsnä joulunvietossamme. En ole varmaan joulukirkossakaan ikinä käynyt paitsi opettajan roolissa.

Mä aloin yksi ilta pohtimaan, että sitten kun Noel on isompi, mitä mä kertoisin hänelle joulusta ja syistä, miksi sitä juhlitaan. Mä kun en ole varma uskonko Jumalaan, ja siksi musta tuntuisi hassulta alkaa kertomaan tarinaa Jeesuksen syntymästä. Se tuntuisi tosi vieraalta. Toisaalta se taas on juuri se versio, joka viimeistään koulun uskonnontunneilla kerrotaan, joten olisi hassua "salailla" sitä.  Ehkä jonkun kirjan avulla voisi sivuta Raamatun kertomusta? Mutta sitten taas toisaalta joku lasten evankeliumi tuntuu liian uskonnolliselta. :D Millaisen ratkaisun te olette keksineet vastaavassa tilanteessa? 

Tällä hetkellä mun oloni on sellainen, etten jatka omassa kodissani seimi-perinnettä tai jouluevankeliumin lukemista. Seimen tilalle haluaisin rakentaa hyllylle pienen, tunnelmallisesti valaistun joulukylän, jossa vaikka tontut voisivat asustaa. Suunnittelin jo, että yritän joulunjälkeisistä alennusmyynneistä löytää visioni mukaisen kylän tai edes osasia siihen. Kehiteltäväksi vielä jää tarina joulun taustalla, vastaus kysymykseen: miksi joulua juhlitaan? Täytyy keksiä joku meidän suuhun sopiva joulutarina... Mikä ikinä tarina olisikaan, painottaisin yhdessäoloa, kiitollisuutta, pysähtymistä sekä ehdottomasti joulun taikaa, joka muodostuu ikkunoista kurkkivista tontuista ja aattona mahdollisesti vierailevasta Joulupukista. Ja vastauksena postauksen kysymykseen: uskonnollisuus tuskin näkyy meidän joulussa ollenkaan.