Kaksplus.fi

Päivä meidän kanssa

19. tammikuuta 2018

Tervetuloa seuraamaan meidän päivää! Sivupalkissani olleen gallupin mukaan, arkea käsittelevät postaukset ovat teille kaikkein mieluisinta luettavaa, joten saamanne pitää! Oon tosi onnellinen siitä, että tajusin kysyä teidän mielipidettänne, koska arkipostaukset olivat mulle jotenkin hankalia toteuttaa. Ne tuntuivat kertakaikkiaan toissijaisilta! Nyt olenkin viime viikkoina ryhdistäytynyt niiden suhteen, ja asettanut tavoitteekseni julkaista viikossa vähintään yhden arjentäyteisen postauksen. Lue vaikka aiemmin tässä kuussa kirjoittamani postaukset päivärytmistämme tai eräästä lauantaista, joka piti sisällään kiukuttelua ja kirppistelyä! Yllätyksekseni, arjen taltioiminen onkin tosi mukavaa! Kiitos teille, kun innoititte mua haastamaan itseni ja oppimaan uutta. 

Mutta nyt meidän torstain kimppuun: 


 TORSTAI 18.1.2018 

KLO 7   Aloitettiin päivä tavallista myöhemmin, kun Noel heräsi aamupuurolle vasta klo 7 aikoihin. Elämä on todella muuttunut, kun nyt iloitaan jopa seitsemään nukkumisesta! :D 


Meillä on ollut tapana laittaa tietokoneelta edellispäivän Pikku Kakkonen aamupalahetken ajaksi pyörimään. Noel sai nenänsä eteen annoksen kaurapuuroa päärynäsoseen kanssa. Mä taas söin dieetin mukaisesti rasvatonta maitorahkaa ja kauraleseitä. En ole vielä oppinut juomaan kahvia, enkä yleensä edes juo päivittäin teetä, mutta viimeisen parin viikon ajan oon nautiskelut aamupalalla teetä. Se tuo kivan spessufiiliksen aamupalalle. 

KLO 8   Kun oltiin syöty aamupalat, mentiin takaisin nukkumaan. Mä olin aivan valmis nukahtamaan samantien, kun sain pään tyynyyni, mutta Noel pyöri ja hyöri sängyssä unen rajamailla varmaan kymmenisen minuuttia. 



KLO 10.20   Me herättiin ihan super myöhään! Yleensä herätään klo 9 aikoihin, mutta kiva vaan, että kerrankin nukuttiin pidempään. Mä koomailin hetken sängyssä, ja sillä aikaa Noel ihaili edellispäivänä rakentamaansa kaaosta: koko juuri viikattu vaatelaatikon sisältö lattialla. 

Makkarista suunnattiin suoraan lounaalle. Syötiin Niken edellisiltana tekemiä tonnikalapihvejä, raejuustoa, vihanneksia ja Noelilla oli lisäksi pastaa. Söin nopeasti, jotta sain meikattua, koska meille oli iltapäiväksi hauskaa tekemistä luvassa... Noel katsoi syöttötuolissaan Teletappeja ja mutusti rinkeliä, ja onneksi viihtyi hyvin! Laittautuminen on tosi ärsyttävää, jos hän ei ole harhautettuna. Kyllä te pienten lasten äidit varmaan tiedätte, mistä mä puhun! :D Ihan aina ei sitä pikkuapuria tarttis... 

KLO 12.45   Vihdoin oltiin lähtövalmiita! Hypättiin autoon, jonka Nikke oli edellisiltana laittanut lämpenemään. Hiukan jännitti, että ehtiikö Noel nukahtaa vartin ajomatkalla, koska aamupäiväpäikkärit olivat jääneet välistä, mutta onneksi hän pysyi hereillä. On kauhean tylsää herättää pikkuinen just hänen nukahdettuaan!

 Kun päästiin perille, Noel kurkki kiinnostuneena istuimestaan, minne oltiinkaan hurautettu... 


KLO 13.10   ...ja mehän hurautettiin leikkitreffeille Iinan ja hänen kolmen tyttärensä luokse! Me ollaan seurattu Iinan kanssa toisiamme somessa jo monen vuoden ajan, mutta tämä oli vasta toinen kerta, kun treffattiin. Edellisen kerran käytiin Noelin kanssa siellä leikkitreffeillä joulukuun puolella. Iinan kuopus on muutaman kuukauden meidän poikaa nuorempi, joten heistä on leikkiseuraa toisilleen. :) Tällä kertaa sain kunnian tavata myös Iinan keskimmäisen ja esikoisen, jotka ottivat aivan superihanasti Noelin huomioon! Siis mä olin aivan myyty siitä, miten ihania nuo tytöt olivat! Noel taisi olla aivan yhtä myyty; tuossa kuvassakin hän tuijottaa haltioituneena Iinan keskimmäistä suoraan silmiin, ja kun olin vessassa, hän meni Iinan eskari-ikäisen esikoisen luokse vaatimaan syliin pääsyä, eikä kuulemma millään olisi halunnut sylistä pois. Kiitos vielä Iinalle ja hänen perheelleen tosi kivasti iltapäivästä! 

KLO 17   Lähdettiin Iinan luota joskus neljän maissa hakemaan Nikkeä töistä. Hitto muuten, että on kuumottavaa ajaa nyt, kun maa on lumen peitossa! Jalankulkijat näkee kyllä paremmin, mutta siihen ne hyvät puolet jäävätkin! Viime vuosina talvet ovat olleet niin vähälumisia täällä Etelä-Suomessa, että oon aivan vieroittunut talviajamisesta.  Noel  nukkui päivän ainoat unet ajomatkalla. Hän oli herätessään kiukkuinen kuin ampiainen, koska päivällisaika oli jo mennyt ohi. Kaivoin smoothien hänelle ensiavuksi, mikä onneksi karkoitti kiukkuampiaisen pois. 

Kun tultiin kotiin, Nikke alkoi paistamaan meille munakasta päivälliseksi. Oltiin kaikki tosi nälkäisiä jo! Lapsemme isin silmin -postauksessa selvisikin jo, miten Noel tykkää nykyään olla Niken kanssa keittiössä ruoanlaittoseurana. Nuo kaksi elämäni rakkautta ovat niin suloisia yhdessä! Ruoanlaittohommien lomassa oli tietysti hieman myös pelleiltävä, koska se nyt vaan on noiden kahden välinen juttu. :D Mun rakkaat!

Niken ja Noelin kokkaillessa, mä lepäilin hetken sängyssä. Ajatuksenani oli ottaa selfie peilin kautta, mutta järkytyksekseni kuva tarkentuikin pienen tahmatassun jälkiin peilissä... Siitäpä se ajatus sitten lähti, sillä päätin tuolla sekunnilla, että viikonloppuna muuten tehdään suursiivous koko kämpälle! Siitä siis johtuu tuo kuvassa oleva ei niin nauttiva ilmeeni.


KLO 18   Päivällisen jälkeen  mentiin koko porukalla olkkariin leikkimään. Noel ei ole ollut kovin innostunut kokeilemaan kiipeilemistä, mutta nyt hän keksi kiivetä tuon taaperokärryn kyytiin! Nikke lähti tietysti kuljettamaan poikaa sen kyydissä ympäri asuntoa. Kärryssä oli niin kivaa, että Noel ei olisi malttanut nousta siitä pois! Hän jopa luki kirjoja kärryssä istuen. :D Aika söpö!

KLO 19   Aloitettiin iltatoimet Noelin kanssa. Nikke antoi iltapalaksi paahtoleipää ja jugurttia, koska päivällisajasta oli niin vähän aikaa. Yleensä me nimittäin annetaan hänelle puuroa iltapalaksi. Noel oli kivan ja tapahtumarikkaan päivän jälkeen niin väsynyt, että nukahti samantien sänkyyn.


KLO 20   Kuten joka ilta Noelin mentyä nukkumaan, mä tartuin läppäriini ja aloin blogihommiin. Laitoin Netflixistä pyörimään yllättävän hyvän kotimaisen sarjan, Toisen kanssa, ja katselin viime päivinä ottamiani kuvia koneelta. No, mitä teki Nikke sillä aikaa? KÄVI HESBURGERILLA. Kyllä, meidän dieetin ensimmäinen cheat day koitti. Päätettiin samalla, että muutetaan taktiikkaa, koska jatkuva lihan mättäminen alkoi kyllästyttämään. Mä kirjoitan tästä lisää lähipäivinä!Loppuilta nautiskeltiinkin Hesburgerin antimia, katsottiin Netflixistä Gothamia ja höpöteltiin yhdessä. Ainoa hyödyllinen asia, joka tehtiin, oli keittiön siivoaminen. 


KLO 23   Noel on nyt taas muutamana yönä "heräillyt" tunnin-parin välein itkeskelemään tutin perään. Varmaan siitä syystä, mä olin aivan valmis yöunille yhdentoista aikoihin. Mulla on ollut sellainen kausi, etten saa rauhoituttua unille ennen klo 1, joten tuntui aivan ihanalta, että kerrankin väsytti! 

Nikke meni jo edeltä sänkyyn. Mä kävin suihkussa ja pesin meikit kasvoiltani ja hoidin ihoani näillä korealaisen kosmetiikan eli K-beautyn tuotteilla, jotka esittelin teille joulukuussa.   Hampaiden pesun jälkeen istuin vielä hetken sohvalla fiilistelemässä meidän olohuoneen lamppua. Musta noi kattoon tulevat kuviot ovat kauniita ja luovat kivan tunnelman. Oli niiiiiiiiiiin oikea päätös vaihtaa vanha lamppumme tuohon! 

Vihdoin klo 23.35 olin valmis siirtymään makkarin puolelle kuuntelemaan Noelin tuhinaa ja Niken kuorsaamista. Sen muistan, että nukahdin samantien. Vai voiko tuollaista edes oikeasti muistaa? :D Ehkä se on enemmän tuntemus. Jokatapauksessa, nukahdin yhtä nopeasti kuin poikani, onnellisena tosi kivasta päivästä. 


Lapsemme isin silmin

17. tammikuuta 2018

Millainen Noel on isin silmin?
Hurjapää! Noel on pienestä pitäen hekotellut, kun hänet esimerkiksi laittaa pää alaspäin. Me aina leikitään aika hurjia, vauhdikkaita ja villejä leikkejä, jolloin nauru raikuu ja kiljahduksia kuuluu. Meidän poika on myös armoton ikiliikkuja; heti aamulla herättyään hän lähtee tohisemaan ympäri asuntoa, kun me vielä Millan kanssa koomaillaan sängyssä. Iltatoimissa, kun vaihdetaan vaippaa, hän karkaa pylly paljaana olohuoneeseen etsimään jotain kivaa kirjaa luettavaksi. Sen jälkeen, kun Noel oppi konttaamaan, hän ei ole juurikaan pysynyt paikallaan!  

Jos joku kysyy, minkälainen mun poikani on, mä vastaan, että hän on aurinkoinen, iloinen, huumorintajuinen hassuttelija, joka rakastaa ruokaa. Hän on myös tällä hetkellä varsin perso aplodeille. :D



Mitkä ovat isin ja Noelin välisiä juttuja?
Kylpyhetket ovat aina olleet meidän yhteinen juttu. Alkuun Noel ei pitänyt kylpemisestä lainkaan, mutta nyt hänestä on kuoriutunut varsinainen vesipeto. Polskutteleminen ja veden kanssa pelleileminen ovat hauskoja juttuja, joille me nauretaan yhdessä. Noelin meiltä joululahjaksi saama vesilelu on ollut suunnaton hitti, vaikka toistaiseksi mä taidan kauhoa vettä siihen innokkaammin kuin Noel. 

Iltapalahetket ovat useimmiten mun vastuulla. Yleensä laitetaan Teletapit pyörimään, ja Noel syö iltapuuron joko itse tai mun avustamana. Joskus jos olen hövelillä tuulella, Noel saa paahtoleipää ja jugurttia.  

Pelleily on ehdottomasti mun ja Noelin yhteinen lempparijuttu! Milla aina sanoo, ettei kukaan saa meidän poikaa nauramaan yhtä makeasti kuin minä. Kaikista hauskin leikki taitaa olla se, kun mä makaan sängyllä peitoista tehdyn suojamuurin takana ja Noel nousee sänkyä vasten seisomaan yrittäen löytää mut katseellaan, kunnes pongahdan yhtäkkiä esiin. Noel aina säikähtää kiljaisten, saattaa jopa pyllähtää, mutta alkaa innostuneesti nauraa räkättämään. Mä vaihdan sitten paikkaa sängyllä niin kauan kuin leikki jatkuu. Yleensä se loppuu siihen, kun nappaan Noelin sängylle pusuteltavaksi.



Kerro isin ja Noelin välisistä, sinulle tärkeistä hetkistä.
Töiden jälkeen odotan aina näkeväni taas pitkän päivän jälkeen Noelin. Kun avaan ulko-oven ja astun eteiseen, jään kuulostelemaan, että koska Noel tulee mua vastaan sinne. Heti kuullessani käsien läpsytyksen lattiaa vasten, jään innostuneena odottamaan sitä, kun Noel kurkistaa kulman takaa eteiseen. Viime viikkoina hän on minut nähdessään hekottanut ääneen ja alkanut tuulettamaan ilosta. Hän haluaa yleensä heti syliini, ja sehän sopii mulle! ;)

Aika usein nykyään, kun teen ruokaa, Noel haluaa mieluummin olla mun kanssani keittiössä kuin Millan kanssa olkkarissa. Nostan hänet syöttötuoliin, jonka olen tuonut lieden lähelle. Noel haluaa seurata, mitä puuhailen. Kaikista mieluiten hän katselisi sylistä, mutta se ei valitettavasti ole mahdollista! ;) Jos tämä jatkuu samaan malliin, voi olla, että mulla on pieni apulainen kohta ruoanlaittohommissa mukana. Se ajatus tuntuu tosi jännittävältä!

Mulla on kotona kaksi kitaraa ja yksi basso, joita aina silloin tällöin soittelen. Joka kerta, kun alan rämpyttelemään, Noel konttaa salamana mun luokse ja tahtoo antaa oman musiikillisen panoksensa. On mahtavaa katsella, kuinka hänen silmänsä loistavat innostuksesta soittimeen koskiessa! Ehkäpä Noelista tulee rockari isänsä tapaan. ;) 



Miltä tuntuu olla Noelin isi?
Maailman parhaalta! En vaihtaisi hetkeäkään. Vaikka välillä tuntuu vaikealta, on vanhemmuus ollut todella palkitsevaa. On ollut mahtavaa nähdä, miten siitä pienestä pötköstä on kehittynyt tuollainen hömpöttelijä, jonka taidot karttuu päivä päivältä ja aurinkoinen persoona tulee enemmän esiin.

10 asiaa, joista meidän kannattaisi ottaa mallia lapsiltamme

15. tammikuuta 2018

Tässä pohdiskellessani aikuisuutta, äitiyttä ja tarkkaillessani yksivuotiaamme touhuja, olen tullut siihen tulokseen, että on monta asiaa, joista me aikuiset voisimme ottaa mallia lapsiltamme. 

1. ILOITSE PIENISTÄKIN ASIOISTA
Lasten naurattaminen ei yleensä vaadi kovinkaan paljoa; Noelin saa kikattamaan jopa se, kun isi rämpäyttää haalarin kumilenksuja jalkapohjaa vasten, katso vaikka tästä! Lapset iloitsevat siitä, kun saavat piparin, vaikkei ole herkkupäivä tai siitä, kun näkevät kadulla suloisen koiran. Yritä sinäkin löytää iloa pienistä, arkisista asioista. Arjesta tulee paljon hauskempaa!

2. ÄLÄ MUREHDI TURHIA
Lasten huolettomuus on toisaalta niin ihanaa, toisaalta taas niin ärsyttävää (leikkien siivoamatta jättäminen, vaatteet ympäri asuntoa...). Yritä saada napattua edes vähän huolettomuutta itsellesi, ja yritä olla murehtimatta asioita, joille ei voi tehdä mitään. Joskus näin jonkun kaaviokuvan, jonka ydinidea meni about näin: "Jos murehdit, mieti voitko tehdä  asialle jotain. Jos voit: hyvä, älä sitten murehdi! Jos et: älä murehdi turhaan." Aika nerokasta, eikö?

3. PYYDÄ APUA
Meillä aikuisilla on usein turhan iso kynnys pyytää apua. Lapset sen sijaan pyytävät sitä sen kummempaa miettimättä! He eivät ajattele, että heidän pitäisi osata tehdä kaikki itse, eivätkä he nolostele avun tarvetta. Pyydä siis rohkeasti apua silloin, kun sitä tarvitset. On rohkeutta sanoa ääneen, ettei osaa, tiedä tai jaksa. 

4. MUISTA IHMETELLÄ MAAILMAA
Jos jotain olen oppinut Noelin syntymän jälkeen, niin pysähtymään hetkeen ja ihmettelemään ympäröivää maailmaa. Mä olen kyllä luonteeltani aina ollut sellainen, että kuljen metsässä katse puiden latvoihin suunnattuna ja kahvilassa istun tarkkailemassa maailmanmenoa, mutta nyt olen alkanut ihmetellä entistä pienempiä yksityiskohtia. Me aikuiset helposti imeydytään arkeen ja sen kiireisiin muistamatta pysähtyä ihmettelemään, ihailemaan ja tutkimaan ympäröivää maailman menoa. Pysähdy siis.

5. OLE AVOIN
Lapset ovat avoimia tunteidensa ja sanojensa suhteen. Ole sinäkin! Älä patoa tunteitasi sisällesi, puhu rehellisesti ja aidosti, keskustele. Aivan yhtä suorasukaiseksi ei kuitenkaan kannata alkaa; totuuksien laukominen tuntemattomalle voi olla söpöä (tai ainakin kiusallista) lapsen suusta, muttei ehkä meidän aikuisten. :D 

6. HEITTÄYDY 
Mä aina ihailen lapsia, jotka heittäytyivät leikkiin, tanssiin tai mihin vain AIVAN TÄYSILLÄ! Tiedätkö mikä heidän salaisuutensa on? Se, että lapset eivät mieti sitä, mitä muut ajattelevat! Siinäpä meille aikuisille hommaa.

7. USKO ITSEESI
Lapset uskovat kykenevänsä tekemään mitä vain ja tulemaan isoina vaikka batmaneiksi, kissoiksi, prinsessoiksi tai astronauteiksi! Ota mallia ja usko itseesi lapsen lailla. If you can dream it, you can do it, sanoi Walt Disney.

8. ANNA ANTEEKSI
Jos lapsille tulee keskenään kinaa, sen selvittäminen ei vaadi muuta kuin anteeksipyynnön puolin ja toisin. Siinä se. Sen jälkeen koko asiaa ei luultavasti edes mietitä! Asiasta irti päästäminen ja anteeksiantaminen on vaikeampaa meille aikuisille. Voisi kuitenkin olla hyvä tavoite oppia päästämään irti ja antamaan OIKEASTI anteeksi. Vanhat kaunat kuluttavat, väsyttävät ja imevät turhaan mehuja.

9. ÄLÄ LUOVUTA
Mä niiiiin ihailen lasten sitkeyttä! Kirjoitinkin viime viikolla, että Noel harjoittelee ahkerasti kävelemistä. Kun hän pyllähtää, hän nousee samantien hymyssä suin pystyyn yrittääkseen uudelleen. Hän ei lannistu vaikka mikä olisi ja taputtaa itselleen parinkin onnistuneen askeleen jälkeen. Ensi kerralla, kun meinaat lannistua, taputa itseäsi olkapäille, sano, että pystyt siihen ja kokeile uudestaan. Kun onnistut, anna itsellesi aplodit maailman suurin hymy kasvoillasi! ;) 

10. OLE AITO ITSESI
Lapsi ei osaa olla muuta kuin oma itsensä, miksi siis sinunkaan pitäisi? Musta tuntuu, että lapsilla on kuudes aisti: he aistivat, kun joku aikuinen ei ole oma aito itsensä. Kukaan ei tykkää feikkaajista, joten ole juuri se, minkälainen oikeasti oletkin. Se riittää. Sinun ei tarvitse olla yhtään enempää tai yhtään vähempää.